Kuka kouluttaa kouluttajia
Kiinteistölehti 7/2009, Rakentaminen

Monet kiinteistö- ja rakennusalan oppilaitosten opettajat ovat antaneet periksi sen jälkeen kun ovat opettamaan lähteneet. He eivät enää jaksa yrittääkään seurata kehitystä. Vielä viime vuonna sai jopa ammattikorkeakoulussa monisteita joissa puhuttiin markoista. Sama tilanne on yleinen kautta linjan; ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa, korkeakouluissa ja myös täydennyskoulutuksessa, sanoo Fatman Oy:n toimitusjohtaja Kari Hein. Teksti ja kuva: Jukka Siren

Ratkaisu koulutuksen tehostamiseen on verkko-opetus, työssä oppiminen ja osaamisen kehittäminen.  Osa-alue jossa puutteet näkyvät selkeimmin on tietotekniikka. Se on vain aputiede tai apuväline, mutta osaamattomuus siinä heijastuu muuallekin.

– Opetuksen vanhanaikaisuus ja luutuneisuus näkyy kuitenkin kaikessa: jaetaan 10–15 vuotta vanhaa tietoa, Hein toteaa.

– Isännöintipuolella annetaan yhä koulutusta joka ainakin ”rivien välissä” perustuu vanhaan lainsäädäntöön. Uusi asunto-osakeyhtiölaki, uusiutuva energiatodistus ja muut uudet vaatimukset eivät aina näy opetuksessa. Silti niiden laimin lyöminen voi maksaa paljon kiinteistöille. Energia-asiat ainakin ovat nyt tärkeitä ilman uutta lainsäädäntöäkin.

Lasku lankeaa myöhemmin

Kari Hein muistuttaa, että jos talo tehdään väärin tai sitä hoidetaan väärin – ei siis laiskasti vaan nimenomaan virheellisesti - saattaa kestää jopa vuosia ennen kuin seuraukset näkyvät. Mutta ilmentymät ovat sitten kalliita; ympäristövaikutukset, terveysvaikutukset ja omaisuuden arvon lasku.

Hyvä huono esimerkki ovat Ruotsissa muutama vuosi sitten harrastetut rapatut puutalot, jotka nyt homehtuvat.

– Ei osattu ajatella että pitää tuulettaa. Se oli sekä suunnittelu- että rakennusvirhe. Mutta mitähän idean isät olisivat sanoneet jos joku oppilaista – tai kokeneista työntekijöistä – olisi protestoinut? Vaikkapa joku tyttöoppilas joka olisi arvannut että nyt menee ruvelle. Olisi varmaan vain saanut viherpiipertäjän leiman otsaan, Hein pohtii.

– Ei ole tarkoitus että ensin rakennetaan ja sitten katsotaan kuinka kävi. Sama pätee talotekniikan kunnossapitoon ja muuhun kiinteistönhoitoon. Laadunvalvonta on tuotava jo niiden koulutukseen. Siihen taas ainoa keino on jatkuva opetuksen seuranta. Nytkin kerätään kurssikohtaisesti palautetta, mutta kuka niitä kerää laajemmin yhteen ja vertaa? Niissä arvioidaan lähinnä opettajien äänenkäyttöä ja muita toki tärkeitäkin seikkoja.

Opettajien koulutusohjelma tai ainakin täydennyskoulutus on Heinin mukaan pielessä. Varsinkin ammattikouluissa ja amk:eissa opettajat eivät joskus tiedä paljoakaan osa-alueista, joita oppilaat heti työelämässä tarvitsevat.

Kiinteistönhoidossa osaaminen taas on epätasaista.

– On muutamia helmiä ja sitten monia jotka eivät hallitse asioita. Toinen suuri ongelma on, että kiinteistönhoitoa ei ole automatisoitu. Tai onhan sitä, ainakin määrättyjä osa-alueita kuten kulutuksenmittaus, mutta järjestelmien hyödyntäminen on usein lähes nolla. Automatiikkaan kytketystä huoltokirjasta hyödynnetään korkeintaan 30 prosenttia siitä, mitä sen avulla voisi tehdä. Vähän kuin monet autoilijat nykyisten ”ajattelevien” autojen kanssa; vuosi kun on ajeltu, huomataan: ai jaa, tämä osaa kertoa kulutuksenkin kun tuota nappia painaa.

Ongelmia on jonkin verran myös toisinpäin; on insinöörejä ja huoltomiehiä jotka eivät ymmärrä vanhoja taloja. Eivät tunne niiden rakenteita ja tekevät esimerkiksi LVI-huolloissa sutta. Opetukseen voisi kuulua vaikka muutama teoriatunti vanhoista rakenteista ja ratkaisuista ja sitten ”Päivä vanhassa talossa”.

– Oppimisen ja opettamisen haasteita on siten kolmenlaisia: pitää ymmärtää vanhaa esimerkiksi remontoidessa, pitää olla tämän päivän uusimman tekniikan tasalla ja lisäksi ennakoida huominen alan opetuksessa. Jatkuvaa opiskeluahan elämä on, mutta perusasiat on oltava hallussa koulusta valmistuessa. Tästä seuraa, että opettajien on hallittava ne, sanoo Kari Hein.

Verkko-opetusta ja näyttökokeita

– Ehdotan, että opettajien osaamisen taso näytetään ja testataan säännöllisesti; ehkä kolmen ja enintään viiden vuoden välein. Näytön ja testin tulos vaikuttaisi palkkaukseen. Se olisi porkkana opetella hallitsemaan nykytekniikka. Opetusoikeuden menettäminen ääritapauksessa taas olisi keppinä.

Hein toteaa, että elämä menee verkkoon ja myös opetuksen pitäisi mennä sinne.

– Olisi portaali johon pääsee tunnuksilla sisään. Asioita saisi opetella rauhassa, ne olisivat ikään kuin kotitehtäviä. Neitistä saa myös näyttö- ja tasokoekysymykset joihin pitää kontrolloidussa tilanteessa vastata. Tällainen järjestelmä on tasapuolinenkin. Kysymykset ja arvostelut ovat kaikille samat. Sitten katsotaan, kuinka monta prosenttia läpäisi kokeen missäkin oppilaitoksessa.

Sitra on ehdottanutkin ohjeita ja materiaalia julkaistavaksi yhä enemmän netissä sekä opettajille että oppilaille.

Kari Heinilla on toinenkin ehdotus.

– Joissakin maissa opettajat ovat osapäivätyössä yrityksissä. Yhdysvalloissa he menevät säännöllisin välein tutkimustyöhön yritykseen, kokopäiväisesti pois opinahjosta määräajaksi.

– Tässä on kaksi toisiinsa liittyvää ratkaisumallia: testataan säännöllisesti opetuksen taso ja annetaan opettajille mahdollisuus ja velvollisuus olla välillä käytännön työssä.  Opettajat hankkimaan viimeisin tieto ainakin olennaisista asioista kolmen vuoden välein! Ja sitten vaikka läänikohtaisesti erillinen näyttökoe.

– Lähtisin siis liikkeelle siitä, että mieluiten kolmen, vähintään viiden vuoden välein olisi tuo ”sapattivuosi” tai lyhyempi jakso oppilaitoksen ulkopuolella. Lisäksi pitäisi olla mahdollisuus haistella, mitä alalle on tulossa. Mitä esimerkiksi talotekniikassa on lähitulevaisuudessa tulossa tuotantoon? Tällaisia seminaareja voisi järjestää kerran tai

pari vuodessa vaikka alan messujen yhteyteen, normaalina työaikana hyödynnettäväksi. 

Ratkaisuja ensi hätään

Varsinkin ammattikouluissa nuoret ovat tietotekniikassa ja siihen liittyvässä aktiivisessa kielitaidossa eri tasolla kuin monet opettajat.

– Ongelman voi paikata tuntiopettajilla, mutta kyllä opettajat voisivat kehittyä. Valtio voisi tukea vaikka maksamalla puolet kustannuksista, Hein sanoo.

– Isännöitsijöitä kouluttavat menisivät itse töihin isännöitsijätoimistoon, kiinteistöjohtamista opettavat kiinteistöyhtiöön. Näissä jaksoissa voitaisiin soveltaa esimerkiksi samaa pykälää kuin sapattivuosien kohdalla. Tai sitten oltaisiin määrätyt viikonpäivät töissä ja toiset koulutuksessa. Töissähän saadaan alan viimeisin tieto – tietysti edellyttäen, että kyseinen yritys itse on ajan tasalla.

– Monet voivat tehdä osapäivätöitä yritykselle esimerkiksi sen toimintatapoja ja tuotantoprosesseja läpikäyden. Voisin kuvitella että siitä olisi hyötyä myös yritykselle ja paljon.  

Tärkeintä Kari Heinin mielestä on, että yhdistetään verkkokoulutus ja ydinosaamisen testaaminen sekä työpaikalla oppiminen. 

– Opetushallitus voisi tehdä pistokokeita tai vaikka alueellisen kokeilun. Ottaa vaikka kaikki Lapin ammattikorkeakoulut ja testata opettajien ydinosaamisen tason niissä. Nähtäisiin, missä on kehittämistä.

– Nyt reagoidaan ainoastaan kun tulee valituksia. Muuten mennään 15 - 20 vuotta samoin monistein. Se antaa huonot lähtökohdat koko yhteiskunnalle. Koko ajan mennään kohti teknistyvää ja automatisoituvaa palveluyhteiskuntaa, jossa hyödynnetään tietotekniikkaa yhä enemmän. Väestö ikääntyy ja asuntojen automatiikka lisääntyy.

– Ehkä ammattikorkeakouluissa ja ammattikoulutuksessa ei tarpeeksi korosteta sisäilman laatua ja rakennus- ja kiinteistöalan vastuuta meidän kaikkien terveydestä. Taloautomaatiolle pitäisi olla oma viikkotunti. Se on aivot joilla taloa käytetään. Otetaan tarvittaessa ulkopuolinen ”nörtti” tuntiopettajaksi.

– Ei kukaan ole talojen kanssakaan enää tuhattaituri vaan tarvitaan useita opettajia. Oppilaitosten rakennuslinjatkaan eivät voi olla enää yhden miehen show. Puretaan opetusta enemmän tuntipohjalle. Ammattikorkeakouluissa on jo enemmän näin mutta kyllä niihinkin mahtuisi lisää erikoistunutta opetusta, Kari Hein sanoo.

– Alan koulutuksen uudistamisessa järjestys on: ensin opettajat, sitten koulutettavat. Resepti tiivistettynä: koulutus tukeutuu verkko-opetukseen, osaamisen näytöt ja testit opettajille, lisää tuntiopettajia. Maksaahan se, mutta pienen summan verrattuna alan puutteellisen opetuksen seurauksiin.

Hein muistuttaa, että asuinkiinteistöt vastaavat suuresta osasta ilmansaasteita.

– Ilmastonmuutos johtuu paljolti osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä. Teollisuus ja liikenne ovat sitten erikseen, mutta jos me osaisimme asumisasiat, niin eihän me laskettaisi kodeistamme myrkkyjä.